Vallan maantiede

Tänä vuonna tasavallan presidentti Alexander Stubbin isännöimissä Kultaranta-keskusteluissa erottui selkeä teema. Globaali etelä ja sen rooli uudessa maailmanjärjestyksessä. 
Onko multilateralismi kuollut? Voiko Yhdysvaltoihin enää luottaa? Ja mitä vaihtoehtoja meillä on?
Kiina kannattaa moninapaista maailmanjärjestystä, mutta Aasiassa se haluaa olla ylivalta. Xi Jinping kokee Japanin asevarustelun maalleen uhkana, mutta suhtautuu Intiaan pragmaattisesti. Pelikirjaa kahden suuren rinnakkaiselolle ei kuitenkaan ole. Onko Aasiassa lopulta tilaa kahdelle suurvallalle? Ja miten ja milloin Taiwanin kysymys ratkaistaan?
Minna vieraili Kultarannassa, ja uusimmassa jaksossa perkaamme keskustelujen antia.

Mitä yhteistä on kiinalaisilla Labubu-nukeilla, Israelin euroviisumenestyksellä ja Iranin tehtailemilla lego-videoilla? Kaikissa on kyse pehmeästä vallasta eri muodoissa. Pehmeä valta nähtiin pitkään höttönä, mutta nyt siitä on tullut jälleen keskeinen rintama geopoliittisessa kamppailussa. Kehen luotetaan, kuka päättää narratiivit, ja kenen maailmankuvaa tavoitellaan?
On aika laittaa pehmeät tossut jalkaan, siemailla kuumaa omenavettä ja ottaa kaikki irti tulihevosen vuodesta. Onko Yhdysvallat menettämässä myös pehmeän vallan hegemoniansa, ja elämmekö me kaikki kohta kiinalaista elämää?

Yhdysvalloista kasvoi liuskeöljybuumin myötä maailman suurin öljyntuottaja, ja sen piti muuttaa myös ulkopolitiikan suuntaa. Energiaomavaraisuuden piti tarkoittaa sitä, ettei Yhdysvaltojen tarvitsisi enää pyöriä maailmanpoliisina Lähi-idässä, mutta toisin kävi. Helmikuun lopussa Yhdysvallat hyökkäsi Iraniin, Iran sulki Hormuzinsalmen, ja maailma ajautui energiakriisiin.
Miten musta kulta palasi geopoliittisten jännitteiden keskiöön? Miksi Arabiemiraatit lähti OPEC:sta ja mitä öljykartellin hajoamisesta seuraisi?

Alle kuuden miljoonan asukkaan Libanon on maantieteensä vanki. Sotilaallisesti ylivoimainen Israel uhkaa maata etelästä, ja pohjoinen naapuri Syyria on niin ikään aina pyrkinyt puuttumaan Libanonin sisäisiin asioihin. Vuosia kestänyt talouskriisi ja heikko hallinto heikentävät Libanonin mahdollisuuksia päästä irti väkivallan ja kurjuuden kierteestä.
Kun Yhdysvallat hyökkäsi Iraniin helmikuun lopussa, Libanonissa toimiva sotilaallinen ryhmä Hizbollah aloitti lähes välittömästi iskut Israeliin. Näin Hizbollahin ja Israelin välille syttyi jo toinen sota kuluneen kolmen vuoden aikana. Libanon ja Israel pääsivät sopuun tulitauon jatkamisesta, mutta raketti-iskut jatkuvat, eikä sotaa käyvä Hizbollah ole edes tulitaukosopimuksen osapuoli. Miten Hizbollah syntyi, mitä ryhmä haluaa, ja miksi sen nujertaminen niin sisältä kuin ulkoa vaikuttaa lähes mahdottomalta?

Kaikki huomio on jälleen Presidentti Donald J. Trumpissa, joka liikuttelee somepostauksillaan markkinoita mielensä mukaan. Keskustelussa kuuluu vain harvojen ääni, vaikka Yhdysvaltojen hyökkäyksen vaikutukset tuntuvat jo laajasti eri puolilla maailmaa.
Mitä Persianlahden maiden johtajat ajattelevat tilanteesta? Entä miksi Pakistan, Egypti ja Turkki havittelevat roolia rauhanneuvotteluissa? Miten Intia on saanut kaasukuljetuksiaan suljetun Hormuzinsalmen läpi? 
Iranin sodan suurimpia kärsijöitä ovat sota-alueen siviilit, mutta sen seurannaisvaikutukset varjostavat jo nyt arkea monissa Lähi-idän, Aasian ja Afrikan maissa. Laajentunut ja pitkittynyt sota voi lisätä myös uusien konfliktien riskiä alueilla, joilla on jo ennestään epävakaata.

Helmikuun viimeisenä päivänä Yhdysvallat aloitti Eeppinen raivo -nimeä kantavan sotaoperaation Iraniin. Israel iski Yhdysvaltojen rinnalla. Mikä sai Trumpin iskemään Iraniin juuri nyt, ja mitä eri osapuolet oikeastaan sodassa tavoittelevat? Millaisia vaikutuksia sodalla on energiamarkkinoihin ja maailmantalouteen? 
Iran ei osoita mitään antautumisen merkkejä, vaan iskee kiihtyvällä voimalla Persianlahden energiainfrastruktuuriin ja Hormuzinsalmella oleviin aluksiin ja tankkereihin. Mikä on Yhdysvaltojen suunnitelma vai onko sitä ylipäätään? Tuleeko eeppisen raivon operaatiosta sittenkin Trumpin pahin virhe ja eeppinen epäonnistuminen? Ja mitä tilanteesta ajattelevat Venäjä ja Kiina?

Joulukuussa Israel tunnusti Somalimaan itsenäisyyden ensimmäisenä maana maailmassa. Strategisesti tärkeällä paikalla, Punaisenmeren rannalla sijaitseva Somalimaa on osa Somaliaa, vaikka alue julistautui itsenäiseksi jo vuonna 1991. Nyt maa on saanut ensimmäistä kertaa kansainvälistä tunnustusta ja tärkeän liittolaisen.
Mitä Israel haluaa Somalimaasta ja miten sen toimet liittyvät sotaan Irania ja sen vastarinta-akselia vastaan? Entä mitä Somalimaa tilanteesta hyötyy? Yhteistyön tekeminen Israelin kanssa tekee Somalimaasta maalitaulun useiden suurvaltojen - niin Turkin, Kiinan kuin Saudi-Arabiankin silmissä. Vastaavasti Somalimaalla on Israelin lisäksi tukenaan myös Etiopia, Taiwan sekä Yhdysvallat. Spekulaatiot kiihtyvätkin sen suhteen, että seuraavaksi Somalimaan itsenäisyyden tunnustaa Yhdysvallat. Mitä siitä seuraisi? Alkaako suurvaltojen välinen proxy-sota sittenkin Afrikan sarvessa?

Vuonna 2022 Jemenin sisällissodan osapuolet sopivat tulitauosta, jota seurasi väkivaltaisuuksien laantuminen. Pinnan alla kuitenkin kyti. Huthikapinalliset saivat Gazan sodasta uutta nostetta propagandalleen ja ovat nyt sotilaallisesti vahvempia kuin koskaan. Viime joulukuussa avoimeen konfliktiin ajautuivat myös Arabiemiraattien aseistamat eteläisen Jemenin separatistit ja Saudi-Arabian tukemat hallituksen joukot. 
Mistä Jemenin eri sotilaallisten ryhmien taisteluissa on kyse? Miten huthikapinallisista kasvoi kaikessa hiljaisuudessa Lähi-idän vaarallisin militanttiryhmä? Ja voiko maa, jonka kahtiajakautumisella on niin pitkä historia, ikinä saavuttaa rauhaa?

Vuosi lähestyy loppuaan ja on aika pysähtyä pureskelemaan kuluneen vuoden tärkeimpiä tapahtumia ja suunnata katsetta ensi vuoteen.
Mitä opimme Yhdysvaltojen uudesta kansallisen turvallisuuden strategiasta, ja miten se auttaa meitä ennakoimaan tulevaa? Entä millaista maailmanjärjestystä povaa tasavallan presidentti Alexander Stubb tuoreessa esseessään? Kuka voitti kauppasodan, vai voittiko siinä kukaan?
Aiheet eivät lopu ensi vuonnakaan. Tekoäly, teknologiakilpailu, ilmastonmuutos ja kilpailu viljelykelpoisesta maasta. Myös nämä teemat pysyvät suurvaltakilpailun keskiössä ja aiheuttavat jännitteitä. Onko edessä toivon vai kaaoksen vuosi?

Voimapolitiikan aikakaudella suuret vievät ja pienet vikisevät. Liittoumia luodaan, ja lupauksia petetään. Ja siinä sivussa hierotaan diilejä. Miten tässä pelissä pärjää Afrikka, jolle jaettiin lähdössä huonommat kortit? 
Liian usein puhumme Afrikasta suurvaltapolitiikan näyttämönä, ja liian harvoin pohdimme, olisiko Afrikasta suurvaltapeluriksi. Mitä siihen vaadittaisiin? Kuka sitä johtaisi? Ja uskooko siihen kukaan?